Synnyin kotona keskellä kesää aurinkoisena iltapäivänä suoraan isäni kainaloon, missä myös nukuin elämäni ensimmäisen yön. Uskon sillä olleen tietäni viitoittava merkitys. Synnyinlahjakseni sain vahvan temperamentin ja luottamuksen siihen, että pärjään, olen itsenäinen ja nopea päätöksentekijä.
Lapsuuden leikeissä elin jo tietämättäni lähes kaikki tulevan työelämäni roolit. Järjestin lastenjuhlia, kirjoitin näytelmiä, esitin niissä päärooleja, tein niihin mainokset ja kuljetin ne postilaatikkoihin. Johdin kaveriporukoita ja partiolaisia. Setäni tekemät karkkimainokset johtivat elokuvamaailmaan ja naapurin Veikko sedän kanssa käymäni keskustelut Figaro-kissamme seikkailuista nukkieni isänä ja metsästäjänä on viitoittanut tietäni tv-ohjelmiin.
Oikeudenmukaisuuteni kehittyi tätini jokaviikkoisen vierailun myötä. Saimme kahden veljeni kanssa yhteisesti pussillisen Fazerin sekalaisia ja ne oli jaettava tasan, jopa niin että kaksi pitkää karamellia jaettiin kolmeen tasasuuruiseen osaan. 1950-luvulla karkki oli ylellisyyttä. Minusta tuli oikeudenmukainen kapitalisti.
Uteliaana ja pelkäämättä olen siirtynyt monta kertaa työelämäni aikana uuteen ja tuntemattomaan: yrittäjäksi, tuottajaksi, kirjoittajaksi, ohjaajaksi, johtajaksi, projektipäälliköksi, opettajaksi, konsultiksi, Bowen-terapeutiksi. Ne eivät ole minulle vain työtä vaan elämisen tapa. Eläkkeelle jäämistä jo ajatuksena vieroksun, koska en voi eläköityä elämästäni.
Minua motivoi uuden kehittäminen, ihmisten auttaminen. Hahmotan suuria kokonaisuuksia, yksityiskohdat ja lillukanvarret jätän muiden viimeisteltäviksi. Belbinin ryhmärooli testeissä olen aina saanut suurimmat pisteet resurssien kartoittajana, koordinaattorina ja toteuttajana.Viimeistelijää minusta ei hevillä kuoriudu.
Rakastan golfia, puutarhan hoitoa, myöhäisiä uintiretkiä joutsenten kanssa, liikkumista luonnossa, patikointia, ystävien tapaamista, keskusteluja, risteilymatkustamista maailman merillä ja yksinäisiä kaupunkilomia Euroopassa. Ja elämää itsessään.
